Kaupunki antaa, kaupunki ottaa.

Kun asuu Suomen mittakaavalla niinkin isossa kaupungissa kuin Helsinki, ei voi välttää törmäämästä lähes päivittäin isoihin shoppailukysymyksiin:
Onko minulla varaa tähän?
Onko virhe olla ostamatta tätä?
Voiko 38-kokoinen tosiaan käyttää haalareita näyttämättä valaalta?
Punainen vai harmaa?
Halpa ja ihan kiva vai kallis ja tosi kiva?
Ottaa riski vai pelata varman päälle?
--Tänään kreikan luennon jälkeisessa shoppailutarpeessa kohtasin lähes kaikki nämä ongelmat.

Yliopiston käytävät ovat kuudelta illalla tyhjiä ja kolkkoja.
Onko siis ihme että opiskelijaparka kokee pitkän päivän jälkeen tarvetta
piristä itseään erilaisissa kirkkaissa ja kutsuvissa kaupoissa?

Ensimmäinen etappi kreikan luentojen jälkeisessä shoppailuvimmassa sijaitsi tietenkin Aleksanterinkadulla: H&M. Koko katu kutsui shoppailemaan: Teiden päälle oli ripustettu jouluvaloja valmiiksi sytytettäväksi sunnuntaina, ravintoloiden ikkunoiden päälle oli jo sytytetty havukynttilänauhoja ja kauppojen ikkunat kimmelsivät upeissa eri väreissä. Siellä jos jossain mieli virkistyy!
H&M:ään matka ei vienyt tällä kertaa perinteisistä "ehkä sieltä löytyy jotain kahdella eurolla" tai "minulla on vielä ostohyvityskortissa rahaa" -syistä, vaan koska tänään oli Versace for H&M malliston julkaisu. Nopea vilkaisu sisällä kuitenkin jo kertoi että mitään mullistavaa ei ollut tiedossa; Toki muutama nätti mekko (yli satasella, liian kallista) ja pari pientä outoa laukkua ja suoraa 90-luvun alekopasta hypännyttä hirvitysvyötä. Sitten aloin pohtia; Miksi oikeastaan haluan Versacea? Eikö Donatella kuitenkin hae kokoelmallaan omaa tyyliään, ja kuka haluaa kopioida vanhan aliruokitun ja ylileikellyn porvarimummon tyyliä?!?! En minä. Ostan ehkä sittenkin jonkun nobodyn juttuja.

Ainoa luonnollinen tapa toimia tuntui olevan suuntaaminen Foorumille; Teinien mekkaan. Siellä löysin jotenkin oudosti tieni heti toiseen H&M:ään, jossa vastaan tuli IHANA, ihana mekko. Harmi vaan että siitä näki heti että se on tehty piiitkille laihoille ja siroille naisille, ei 38-kokoisille pursuileville tyttösille. Sitä oli pakko kokeilla, vaikka tiesin että pukukopissa alkaa itkettää ja nousee kamala itseinho siitä suklaapatukasta. ...lisäksi sain selville että mekko olikin haalari. Se jäi kauppaan mutta odottaa minua sitten kun painan 20kg vähemmän:



H&M-pettymyksen jälkeen päätin käydä Cubuksessa; Sitä on mainostettu paljon, ehkä siellä on jotain. Lopputuloksena löysin parilla kympillä joulumekon, joka on vähän konservatiivinen, vähän tylsä mutta ainakin
punainen! Päätin sitten lohdutukseksi ostaa sen:


PS. Onko näissä koodauksissa jotain vikaa vai miksi tekee aina mieli vetää itsensä kiikkuun kun yrittää liittää noita kuvia oikeille paikoille?!?!? Tässä viimeiset puoli tuntia taistelin taas näiden kanssa ja sinä aikana ehti 70% tekstistäkin kadota jonnekin. MRRRRRRRRRRR.